Merikotkia

Merikotkia Kuhmossa

Matkasin Kuhmoon Articmedian, Lassi Rautiaisen, piilokojulle huhtikuun 2008 alussa pariksi päiväksi. Mitä odotin tältä kuvausreissulta? Merikotkat olivat numero yksi, nämä uljaat taivaalla liitelijät valkoisine pyrstösulkineen. Aivan ansaitusti englanninkielinen nimi onkin White-tailed Eagle. Tietysti odotin saavani myös kuvattua talviuniltaan heränneitä karhuja ja muu kaikki olisi bonusta.

Torstai-iltapäivä kojussa käynnistyi mukavasti, aurinko paistoi ohuen pilviverhon takaa ja merikotkia ilmestyi paikalle oikein kaksin kappalein. Korppeja paikalla oli tusinoittain rääkkymässä, palokärjen naputusta kuului taustalla useallakin eri suunnalla, pari käpytikkaakin näkyi. Auringon painuessa mailleen ja illan hämärtyessä katselin suon takana olevan metsän reunaan ja näin liikettä puurajassa. Kaukaa katsoen näytti ihan siltä kuin sieltä olisi lähestymässä nalle, pienikokoinen pentu. Sen lähestyessä alkoi erottua merkillisen koikkelehtiva kävelytyyli - ei se mikään karhu ollut vaan ahma.

Ahma saapui haaskalle ja alkoi työstää sitä. Ensin yritti saada koko haaskaa mukaansa, mutta se osoittautui liian painavaksi ja alkoi sitten järsiä siitä etujalkaa irti. Puuhassa ei mennyt pitkään ja se mukanaan ahma palasi takaisin samaa tietä kuin tulikin. Yllätys, kojun takaa, jonne ei ollut näköyhteyttä, alkoi kuulua rapinaa ja tuhahtelua. Paikalle oli tullut toinenkin ahma. Tämä yksilö oli melkoisen rohkea ja kierteli kuvauskojua useita kertoja ympäri ja tuijotteli kojuun päin tuimana. Koko alkuyön ahma puuhasteli kojun ympärillä ja haaskalla.

Perjantai käynnistyi varhain aamulla korppien rääkäisyllä. Kojussa varoin visusti aiheuttamasta turhia ääniä, jotta mahdollisimman moni eläin tulisi paikalle. Merikotkia oli paikalla pari vanhempaa ja pari nuorempaa yksilöä, maakotka tyytyi tarkkailemaan tilannetta erään puun latvasta eikä suostunut tulemaan kuvausetäisyydelle koko päivänä. Päivällä tuli myös pieni lumikuuro, jolloin sai melko mukavia kuvia merikotkista. Illalla oli hieno auringonlasku ja jälleen kun oli jo todella hämärää tuli yksi ahma paikalle. Yö oli rauhallinen tai ainakin tuli nukuttua sikeästi korppikelloherätykseen asti.

Lauantaina oli hiljaista, ei kotkia, ei nisäkkäitä, joten keskityin korppien kuvaamiseen ja pyrin saamaan niistä hyviä lentokuvia. Kauempaa kuului teerien mekastusta ja palokärjen naputtelua.

Kiitokset Anulle ja Samille järjestelyistä.