Martinselkosen Eräkeskuksessa Pirttivaarassa

20090705 - 20090708

Kolme yötä karhukuvausta Martinselkosella. Tarkoitus oli kuvata karhuja lammella, suolla sekä metsässä. Näissä kaikissa kolmessa paikassa oli ammattilaiskojut käytettävissä.

Lammelle mentiin iltapäivällä viideltä, sää oli puolipilvinen ja lopulta pilvinen, mutta ei satanut. Karhu auringonlaskussa ja heijastus lammen pinnasta -kuvan sai unohtaa. Ensimmäiset karhut tulivat reilun tunnin odottelun jälkeen, jonka jälkeen niitä tulikin aivan riittävästi, parhaimmillaan oli kuusikin karhua yhtäaikaa paikalla lammen rannalla ja useita vielä kojuni päädyssä metsän puolella. Karhun pentujakin oli paikalla lukuisia, tosin tämän kevään pentuja ei paikalle tullut. Pienimmät kaksi pentua eivät uskaltautuneet lammen aukeaan maastoon lainkaan vaan pysyivät kokoajan metsän suojissa valmiina pinkaisemaan pakoon tarvittaessa. Onneksi viihtyivät kojuni päädyssä melko hyvin.

Pari karhua uskaltautui hyisestä säästä huolimatta myös uimaan ja ne kisailivat vedessä kuin ihmislapset konsanaan. Tosin hammaskaluston esittely uidessa toi esiin hieman tappelunkin piirteitä.

Suokojuja lähestyessämme huomasimme, että suon takareunassa oli jo yksi karhu näkyvissä ja lampsimassa suoraan meitä kohti. Tuli hieman kiire mennä kojuun ja saada kalusto kuvauskuntoon. Ensimmäiset kuvat tulivat ihan lonkalta edellisen yön kamera-asetuksilla, no kuvat tuli, mutta...Karhu lähtikin sitten pois paikalta ja karhuoppaamme vei karhuille ravintolisää kojujen etupuolelle suolle. Se, että käytössä ei ollut haaskaa oli hyvä asia, koska nyt pystyi kuvaamaan kokoajan eikä tarvinnut seurata taustaa jotta jättää haaskan pois kuva-alasta.

Suolla syntyi paljon hyviä lähikuvia karhuista. Myös pennuista tuli joitakin kuvia, parhaat pentujen kisailut jäivät kojujeni kuvausaukkojen katveeseen, joten ne jäivät odottamaan tulevia vuosia. Yön aikana metsien kätköistä kuului runsaasti erinäistä karjahtelua ja murinaa. Sitä saattoi vain ihmetellä mitä mesikämmenet mahtoivat puuhata.

Metsäkoju oli kangasmetsässä hyvällä paikalla keskellä karhujen kulkureittiä. Kojulle kävely olikin jännittävää puuhaa kun karhuja oli näköetäisyydellä kokoajan ja parhaimmillaan niitä oli kolmekin näkyvissä. Kovin kauas ne eivät väistäneet (onneksi eivät olleet kovin nälkäisiä). Kojuun päästyäni ja kuvauskaluston ollessa valmiina oli karhutkin jo paikalla. Ensimmäinen tunnin sessio olikin työntäyteistä; karhuja runsaasti paikalla, eripuolella kojua oli actioniä ja jouduin vaihtamaan kalustoa kuvausaukolta toiselle tiiviiseen tahtiin.

Kunnon naaraiden välinen tappelukin sattui illalla kun toinen naaras puolusti pentujaan. Valitettavasti tappelu tapahtui harmillisesti puiden katveessa niin, että näin siitä vain vilahduksia eikä siitä saanut kuvia - äänet olivat karmivia!

Karhun pennutkin ymmärsivät, koska olivat vaarassa ja pinkaisivat välillä puuhun pakoon uhkaavaa vierasta karhua.

Martinselkosella oli runsaasti karhuja paikalla. Toiminta oli eräkeskuksessa hyvin ammattitaitoista, sovitut kellonajat pitivät, eräoppaat veivät kojuille ja noutivat kojuilta, ruokailut olivat sovittuna aikana ja kojuun tuli eväspaketti valmiiksi tehtynä, päivällä sai nukkumarauhan. Kaikki toiminta antoi kuvan hyvästä ja osaavasta henkilökunnasta. Kiitoksia! 

Kuhmon mesikämmenet

Karhuja kuvaamassa Kiekinkosken takana Kuhmossa: Kuvausretken tavoitteena oli saada kuvatuksi karhu sekä mahdollisesti ahma sekä susi.

Articmedian, Lassi Rautiaisen kämpällä oli paikalla sangen kansainvälinen joukko ihmisiä eri puolilta Eurooppaa; ainakin Ruotsi, Norja, Englanti, Saksa ja Suomi edustettuna. Kielitaitoisena ihmisenä Lassi piti porukan pauloissaan niin luontokuvauksen kuin karhujen elämänkin osalta monine eri tarinoineen.

Myöhään iltapäivällä lähdettiin piilokojuille, alkumatka autolla ja loppu polkua pitkin kävellen ja välillä pitkospuilla tasapainnoillen ja loppu suossa rämpien. Majoituin hieman erillään olevaan kojuun hetteisellä suolla. Työnsin linssini kojun eri sivustoille kuvausaukkoihin. Korpit rääkkyivät korkealla puiden yläosissa. Etukäteen minua oli varoitettu, että karhut saapuvat klo 13 suunnasta ja tunnin odottelun jälkeen yksi karhu tulikin juuri siitä suunnasta varovasti ilmaa nuuhkien ja kuulostellen. Karhu lähestyi sangen epäluuloisena suolampea. Se pysähteli ja haisteli ja viimein nousi kahdelle jalalle saadakseen paremman vainun mahdollisesta vaarasta. Ehkäpä otimme kuvia sen verran innostuneesti, että karhu ei kauaa viihtynyt paikalla vaan pakeni takaisin metsään.

Seuraavaksi tulikin jo useampia karhuja paikalle lähes tunnin odottelun jälkeen. Karhut tulivat Venäjän puolelta metsän siimeksessä ja tulivat näkyviin astuessaan suolle tupasvillojen sekaan ja ison lammen rantaa pitkin kohti pikku lampea joka oli kojujemme välittömässä läheisyydessä. Toinen lähestymisreitti oli pienen metsäsaarekkeen takaa kojuni taitse pikkulammelle.

Eräs köriläs saapui juuri tätä toista reittiä pitkin eikä välittänyt lainkaan vaikka aiheutin pientä meteliä siirtämällä kalustoani toiseen kuvausaukkoon etuseinältä. Kaveri tuli aina vain lähemmäs ja tuijotteli suoraan kohti. Sen verran lähelle tuli, että 500 millisellä piti tyytyä ottamaan pääkuvia. Ah, että sai hyviä kuvia!

Karhut pelästyivät jotakin ja säntäsivät juoksuun, laukkaan, kohti metsää. Niiden juoksuvauhti oli todella hämmästyttävää, ihminen ei pärjäisi juoksussa edes tasaisella kovalla maalla saati sitten suolla. Ensivaikutelma karhusta on, että se on kömpelö ja hidas ystävällisesti hymyilevä nalle, mutta kojussa sai todeta, että nopeutta ja ketteryyttä riittää, lisäksi se myöskin ui ja kiipeää puuhun.

Kahdella paikalla käyneellä pienemmällä karhulla oli kaulassaan pannat, joissa oli radiolähettimet. Lähettimien kautta näiden karhujen liikkeitä pystyttiin seuraamaan tarkasti. Karhu saattaa vaeltaa jopa 100 km vuorokauden aikana. Lassi tiesi kertoa, että nämä olivat kolmen vuoden ikäisiä nuorukaisia.

Kerrallaan karhuja oli paikalla jopa 4-5 kappaletta, jolloin oli hieman vaikeaa valita mitä niistä kuvaisi, koska ne eivät koskaan olleet lähekkäin vaan kojusta katsottuna kaikilla eri ilmansuunnilla eli koju keskellä karhuja. Tässä vaiheessa kuvasin vähän joka suunnalta ja vaihtelin kameran sijoitusta jatkuvasti ja aiheutin meteliä, mutta ihmeekseni karhut eivät välittäneet tästä lainkaan. Pimeys kuitenkin laskeutui ja karhutkin poistuivat paikalta.

Pimeyden keskeltä tuli kuitenkin pienehkö ahma, joka nopeasti juosten etsi itselleen ruokaa ja ilmeisesti löysikin sitä, mutta valitettavasti kojustani katsoen sangen kaukaa ja pimeyden keskellä, joten ahmakuvista ei taaskaan tullut kovin kaksisia.

Odottelin susia paikalle, mutta eipä niitä näkynyt eikä kuulunut. Odottelin ja odottelin, lopulta soin itselleni tunnin torkut kahdesta kolmeen toinen silmä rakosellaan ja korvat auki. Kun nousin ylös oli jo valoisaa ja suosta alkoi nousta usvaa. Pikku hiljaa usvaa nousi enemmänkin ja aamuauringon säteet alkoivat siintää. Kun usva saavutti kojun, ulkona olevat linssit kostuivat ja ne oli kuivattava ja samalla tuli kojussa kylmä kalsean kosteuden levitessä. Varhain aamulla oli hienot valot; auringon säteet matalalta, usvaa, tupasvillaa, nyt vain karhu tai susi kohdille niin olisi hieno kuva napattu. Vaan eipä napattu, vain korpit rääkkyivat.

Aurinko oli jo melko korkella aamulla kun seuraavat karhut tulivat lammen poikki ja etenivät takaisin Venäjän suojaisiin salomaihin. Poistuimme kojuista ja palasimme kämpälle aamiaiselle ja saunomaan. Osa meistä lähti nukkumaan ja osa lähti kotimatkalle.

Retki oli mainio ja kokemus oli hieno. Karhut väistävät ihmistä ja ovat hyvin arkoja eläimiä. Hyviä kuvia tuli ja tusinatavaraakin. Täytyypi tulla uudestaan ja saada syksyn värejä kuviin. Kiitokset jälleen Lassille, Samille ja Anulle kaikesta, homma toimii.