Unkari

Unkarin kuvausreissulle lähdimme perjantaina 9.5. Helsingistä. Mukana oli niin tuttuja kuin tuntemattomiakin valokuvaajia että lintuharrastajia; Jukka Nurmi, Jorma Tenovuo, Mika Selin, Olli Korander ja Juha Metso. Mukaan tuli myös Varesvuon Markus ja Minna, joilla oli oma kuvausprojektinsa Unkarissa. Budapestissä meitä oli vastassa Jari Peltomäki. Kentältä suuntasimme Opusztaszeriin, n. 180 km etelään Budapestistä, majoituimme söimme lounaan ja lähdimme samantien Bence Maten ranchille. Jakauduimme kolmeen ryhmään ja kukin ryhmä lähti eri piilokojuille iltapäiväksi ja illaksi.

Ollin ja minut vei Agnes mieleenpainuvalla maastoajoneuvolla, Ladalla, lähelle erästä juomapaikkakojua. Kojuilimme nelisen tuntia: Paikalla kävi aivan upean nokkava nokkavarpunen, siro punarinta, tunturikyyhky ja tietysti peippo, sinitiainen ja talitiainen muutamia mainitakseni. Illan hiljetessä tulimme kojusta ulos ja odottelimme noutoamme alueelta, odottelimme ja odottelimme. No tulihan se kuljetus lopulta, mutta taisi olla kuitenkin niin, että meidät unohdettiin metsään joksikin ajaksi. Päivälliselle, kuvat latautumaan, suihkuun ja nukkumaan.

Lauantaina pitikin sitten herätä jo klo 3.50 ja lähtö majatalosta oli jo klo 4.15. Menimme Ollin kanssa isolle rantakojulle. Pimeässä, hämärässä, kävelimme kojulle; ensimmäiset linnut lentelivät jo aamuhämärissä (lähinnä meitä pakoon) ja sammakot kurnuttivat äänekkäästi. Aurinko nousi punaisena hehkuen ja muutamia ruutuja sain siitä ja sen kajossa lentävistä kyhmyjoutsenista. Auringon ensi säteissä lämmittelivät myös lukuisat merimetsot siipiään levitellen. Kojusta pääsi seuraamaan useiden eri haikaralajien puuhastelua (jalo-, silkki-, rusko-, harmaahaikara). Merihanhia, kyhmyjoutsenia, naurulokkeja, tiiroja, ruskosuohaukkoja ym. ym. Pääsääntöisesti linnut pysyivät hieman etäällä, joten syntyi paljon kuvia linnuista, mutta vähän lintukuvia.

Iltapäivän olimme tornikojussa, puiden latvojen tasalla olevassa kojussa, jonka juuressa tuulihaukka pesi. Kojussa olimme hiirenhiljaa ja sukkasillamme, jotta emme häiritsisi haukkaa. Koju tarjosi paljon hyvää kuvattavaa, varsinaista väriloistoa mehiläissyöjien ominaisuudessa, keltavästäräkki, kuhankeittäjä jne. Tapahtumiltaan kojuaika oli vilkas; lintuja tuli ja meni, tuulihaukka joutui myös puolustamaan pesäänsä sininärheltä eräässä vaiheessa.

Sunnuntaiaamuna nukuimme lähes kuuteen asti. Lähdimme uudelle juomavesikojulle joka oli varsin rauhallinen sillä kertaa. Mainitsemisen arvoista kuvaa tuli ainoastaan punarinnasta. Aamu ei vain ollut hyvä kojussa tällä kertaa. Iltapäivän olimme vanhalla, hyväksi havaitulla juomavesikojulla ja iltapäivän ja illan aurinko paistoi juuri hyvällä valolla tälle näyttämölle. Useita lajeja kävi juomassa ja kylpemässä altaalla; nokkavarpunen, metsäkirvinen, etelänsatakieli, tikli, käpytikka jne. Tuli kunnon kuvia käpytikasta (kuivana ja uitettuna), tiklistä ja etelänsatakielestä. Hieno ilta!

Maanantaiaamuna herätys jälleen klo 3.50 ja lähtö rollerikojuun kuvaamaan sininärheä. Kojussa Bencen ja Ollin kanssa kuvasimme sininärheä auringon ensisäteissä, saimme yrittää paljon lentokuvia pesäpöntältä kojumme katolle ja takaisin lentävistä linnuista, mutta olimme hieman hitaita ja kamerat tarkensivat huonosti nopeasti lentäviin kohteisiin. Bence torkkui osan ajasta ja ilmoitti kuvaavansa vain actionia. Actionia saimmekin aamulla ja kuvasimme sininärhien parittelua kamerat rallattaen.

Iltapäivä menikin sitten isolla rantakojulla kuvaten lintuja. Auringonlaskusta tuli kuitenkin erinomainen ja sain muutaman hyvän ruudun punaisesta auringosta pilvineen ja yöhaikarasta pylvään nokassa.

Tiistaina lähdimmekin sitten Jari Peltomäen ja Ollin kanssa n. 50 km päähän Soltvadkertiin parille eri juomavesikojulle. Aamukojulla olikin runsaasti lintuja juomassa ja kylpemässä; närhi, laulurastas, kulorastas, kottarainen, punarinta, metsäkirvinen, erinäisiä peippoja jne. Kuhankeittäjäkin antoi ottaa itsestään muutaman ruudun, mutta lauleskeli iloksemme puiden oksilla meidän takanamme johon emme putkiamme saaneet suunnatuksi. Iltapäiväkojulla saimme kuvatuksi hyvässä valossa mm. leppälinnun, punarinnan sekä pyrstötiaisen.

Keskiviikkoaamuna suuntasimme auton nokan kohti Hortobagya ja navigaattoriin valitsimme lyhimmän reitin. Reitistä meinasi todellakin tulla lyhin ja kestoltaan pisin koskaan. Tiet pienenivät ja kapenivat jatkuvasti, kuoppien syvyys kasvoi, ajoimme pitkin peltoja ja pientareita. Lopulta Jukan ja minun oli noustava autosta kävelemään ja osoittamaan Peltsille mistä voi ajaa, että ei jää pohjasta kiinni tai juutu mutaan. No, onneksi pääsimme takaisin jollekin kylätielle ja navigaattoriin uudet ohjeet, jonka jälkeen matka alkoi sujua ja pääsimme Hortobagyyn. Siellä tapasimme Jorman, Juhan ja Bencen, jotka vaikuttivat hieman väsyneiltä ja hikisiltä aamusessionsa jälkeen haukkatornissa. Nautimme lounaan, jonka jälkeen majoituimme paikalliseen majataloon. Päätimme olla lähtemättä kuvaamaan punajalkahaukkoja iltapäivällä ja menimme eräälle ruovikkoalueelle kuvaamaan haikaroita ja pieniä merimetsoja.

Torstai oli sitten Jukan, Peltsin ja minun haukkapäivä Hortobagyssä. Loppu 5 km kojulle oli varsin kehnoa peltotietä ja sateen sattuessa kulkukelvotonta. Olimme kojussa jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Koju oli puunlatvojen tasolla ja siitä oli hyvä näköyhteys punajalkahaukoille tehtyihin pesäpönttöihin. Haukkoja olikin ihan mukavasti paikalla ja saimme kuvattua yhtä paria melkoisesti aamun aikana. Koiras toi naaraalle sammakkoa aamiaiseksi ja puiden latvaoksilla ne nauttivat auringon tuomasta lämmöstä ja gourmeeateriasta. Koiras ja naaras parittelivatkin useaan otteeseen ja saimme tilanteen kuvattua hyvin. Kojussa alkoi lämpötila nousta aamun jälkeen ja niin alkoi meilläkin hieman hiki virrata ja olo tulla tuskaisemmaksi. Päätimme lähteä kuumimmaksi ajaksi pois kojusta ja tulla takaisin myöhemmin iltapäivällä ottamaan lentokuvat. Punajalkahaukat lenteliväkin iltapäivällä aktiivisesti edessämme, mutta tarkkojen lentokuvien ottaminen oli vaikeaa; haukat lensivät nopeasti emmekä ehtineet mukaan tai jos ehdimme niin kameran tarkennus ei ehtinyt. Harjalintu oli myös aktiivisesti seuranamme iltapäivällä ja saimme siitä hyviä ruutuja. Onnistuimme saamaan sen myös harja pystyssä kuvaan. Hyvä sessio haukkoja ja bonuksena harjalintu, oli ehdottomasti matkan parasta antia.

Perjantaiaamuna lähdimme takaisin Opusztaszeriin. Paluumatkalla vaihdoimme Mikan, Ollin ja Pelikaanimiehen kanssa kuulumiset erään huoltoaseman pihassa, koska he olivat nyt menossa Hortobagyyn punajalkahaukkoja kuvaamaan. Iltapäivä meni Bencen ranchilla mehiläissyöjiä kuvaten.

Lauantaina Jukan ja Peltsin kanssa menimme rollerikojuun ennen auringonnousua. Sininärhet olivat aamulla hieman laiskan puoleisia eikä tapahtumia juurikaan ollut alkuun. Onneksi nälkä on meillä kaikilla aina ajoittain ja varsinkin aamuisin. Kuulimme kun sininärhi laskeutui kojumme katolle ja sitten alkoi kuulumaan ihmeellistä mäiskettä. Mitä tapahtuu? Hetken päästä koiras lentää naaraan luo orrelle käärme nokassaan. Närhi oli kojun katolla käärmeentappopuuhissa ja tämä toistui kolme kertaa kojussa ollessamme. Saimme kuvia runsaanpuoleisesti sininärhistä käärmeineen.

Iltapäivällä Jukka meni isoon rantakojuun ja minä menin Peltsin kanssa pieneen rantakojuun. Pieneen rantakojuun päästäkseen oli vedettävä kahluusaappaat jalkaan ja rämmittävä satoja metrejä pitkin ruovikkoa mudassa ja vedessä, jotta pääsi kuvaamaan haikaroita läheltä. Hikisenä ja itikoiden syömänä pääsikin sitten kojulle. Kojusta avautui aivan mieletön kuvauspaikka; kymmeniä jalohaikaroita, töyhtöhyyppää, muita haikaroita, lokkeja jne. lähimmät vain muutaman metrin päässä. Aivan fantastinen haikarapaikka! Mitä niistä sadoista ötökän pistoista ja puremista ja hiestä. Illalla tosin vielä suihkunkin jälkeen tuntui, että ötököitä käveli edelleen pitkin selkää. Sunnuntaina sitten alkoi paluumatka takaisin Suomeen.

Unkarin maaseutu oli ainutlaatuista; peltoja, pustaa, niittyjä, ruovikoita. Tiestö oli hyvin heikkoa, vain päätiet olivat hyviä ajaa. Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta kielitaitoa ei juurikaan ollut. Ruoka oli aina hyvää ja sitä oli runsaasti.

Tekisinkö matkan uudestaan? Ehkäpä, mutta keskittyisin punajalkahaukkaan, mehiläissyöjiin sekä pienen rantakojun haikaroihin. Suuri kiitos hyvistä kuvista kuuluu matkan organisoijille Bence Matelle, jonka kojuja käytimme, sekä Jari Peltomäelle, joiden panos oli aivan ratkaisevassa roolissa hyvien kuvauspaikkojen löytämisessä.