Retkeilyä

20100306 ja 07

Kaitalahdella viiksitimaleita katsomassa. Aamuauringossa timalit sai hyvään valoon, mutta hieman tuulinen päivä piti linnut ruovikossa alhaalla. Kuvaaminen oli vaikeaa ja kaislat olivat kuin kaltereita. Minulla oli lauantaina 500 millinen ja olin pulassa kun timalit tulivat todella lähelle eli metrin etäisyydelle. Sunnuntaina tulivat vieläkin lähemmäs, mutta nyt minulla oli 300 millinen ja käytin laajakulmaakin, mutta kaislakalterit olivat jälleen läsnä. Luontokuvaajiakin oli näin viikonloppuna runsaasti liikkeellä. Meitä taisi parhaimmillaan olla sunnuntaina jopa kymmenen paikalla.

20100304

Helmikuun loppu meni vähän harakoille, luonto nukkui, pakkasta riitti ja tuuli lisäsi sen purevuutta. Kerran koko kalustoni "jäätyi" niin, että tarkennus lakkasi toimimasta, no jäätyi kuvaajakin ja tuli kiire sisätiloihin lämmittelemään.

Nyt ilmat näyttävät vihdoinkin parhaita puoliaan, lienee kevät tulossa. Metsissä kuulee jo lintujen laulua ja pöllötkin ovat selvästi aktivoituneet. Pieneläimiä taitaa vain olla vähänlaisesti ja pöllöjen pesintä taitaa olla vaarassa, koska hyvä, että ravintoa riittää edes täysikasvuisille linnuille.

Kuvan varpuspöllö tuli pihan linturuokinnalle, ei niinkään siementen perään kuin lentävien siivekkäiden ystävien, ravinnon, toivossa. Muutenkin tuntuu olevan aivan pöllöä pääkaupunkiseudulla; huuhkaja, lehtopöllö,varpuspöllö jne. runsaasti pöllöjä citykanien ja muiden pikkujyrsijöiden perässä.

20100203-07

Oulangan kansallispuistossa. Harmaata, harmaata, lumisadetta, lisää lunta, pakkasta, harmaat säät koko Oulangassa oleskelun ajan. Kiutaköngäs tuli katsottua talvisessa peitteessä ja harmaana päivänä. Vaikka lunta onkin tullut reilut puolimetriä, oli Kiutakönkään polut aivan hyvin käveltävissä, jopa hirvikin oli havainnut polun helpommaksi kävellä kuin metsän hanget. Jokea peitti jääkansi, mutta Kiutakönkään vuolaimmat paikat olivat sulia ja niissä koski kuohusi. Kosken kallioiset seinät olivat valkoisen huurteen peittämät ja puissa oli kevyt lumiharso, tykkyä ei nyt ollut.

Käylän koskilla kävin kuvaamassa koskikaraa 20 C pakkasessa ja kylmä tuli. Karakuvia tuli ja koskikarojen luo pääsin myös Paavo Hamusen matkassa, koska olin tullut Oulankaan syventämään lintukuvaustaitojani Paavon ja Olli Lamminsalon avulla. Perjantai oli pikkutipupäiväni Paavon matkassa, tarkoituksena kuvata mm. tiaisia, koskikaroja, kuukkeleita. Ensimmäinen "lintukuva" tuli kuitenkin hirvestä. Lähellä Venäjän ja Suomen rajaa on hirvien talvehtimisalue ja siellä on runsaasti hirviä. Läheisellä tiaispaikalla taasen ei ollut oikeastaan lainkaan elämää; pari hömötiaista varoitteli mäntyjen latvustossa ja käpytikka kävi näyttäytymässä. Koska oli hiljaista, jatkoimme koskikarapaikkaan Käylään. Karojahan löytyi heti runsaasti ja kosket kuohuivat. Rantoja reunusti lumi ja jää, mutta karat sukelsivat rohkeasti koskeen hakemaan ravintoaan. Linnut levähtivät aina välillä jäisillä reunoilla tai koskessa olevilla kivillä. Muutamaan otteeseen karat lirauttivat ilmoilla aivan mahtavat kevät laulut. Koskilta menimme katsomaan olisiko kuukkelit paikalla ja löytyivät nekin. Paavolla oli niiden evääksi rusinoita ja virolaisilla kuvaajilla oli jauhelihaa. Kuukkelit olivat varsin ahnaalla päällä ja olivat syömässä heti kun eväs oli saatu esille. Upea, kaunis lintu, hienot värit ja nopea arvaamaton lentäjä, ts. lentokuvat olivat hieman hankalia saada. 

Lauantai oli kotkapäiväni. Kojuun taas varhain aamusta ja odottamaan. Tarjolla oli jänistä, kettua, oravaa ja tietysti possua. Kotkat, uros ja naaras, tulivat paikalle jo ennen kunnon hämärää, juuri ennen kello kahdeksaa. Kojua vastapäätä olevan männyn latvassa oleilivat ja parittelivatkin heti aamutuimaan. Parittelun jälkeen lehahtivat ruokailemaan. Koska kotkat tulivat niin varhain paikalle eikä oikeastaan ollut valoja kuvaamiseen, kaikki malttoivat hyvin mielensä ja ensimmäiset kuvat otettiin varovasti aamun valossa eivätkä kotkat välittäneet meistä enää tuossa vaiheessa tuon taivaallista. Ruokailtuaan aikansa lensivät takaisin männyn latvukseen ja parittelivat jälleen. Parittelun jälkeen sulattelivat ruokaansa ja lepäilivät latvuksessa aikansa, jonka jälkeen tulivat jälleen alas ruokailemaan. Lumisade muuttui sankaksi ja tuulikin nousi navakaksi, mutta kotkat ruokailivat ja pari harakkaakin kävi hakemassa oman osansa appeesta. Lumimyräkän jälkeen sää parani hieman ja kotkatkin siirtyivät latvukseen odottelemaan parempaa, taisivat siinä paritellakin kolmannen kerran. Lumisade loppui, mutta navakka tuuli jatkui ja kotkat lähtivät maisemakierrokselle eli lähtivät lentoon ja käyttivät tuulen nosteen hyväkseen ja leijailivat korkealla taivaalla. Välillä näyttäytyivät kojunkin läheisyydessä, mutta eivät tulleet enää alas kuvattavaksi.

20100129-31, 20100201

Utajärvellä kotkia kuvaamassa. Ensimmäinen päivä aivan loistava kotkapäivä: Aamulla varhain pimeässä kojuun -20C, kylmä, kylmä! Kalusto kojuun kuvausvalmiiksi ja sitten odottamaan päivän valkenemista. Kuudelta kojuun, aurinko nousi noin 9.20, korpit tulivat hetken päästä, sitten odotettiin ja odotettiin. Ensimmäinen kotka tuli klo 12.15 ja sen annettiin rauhassa laskutua ja aloittaa ruokailu, kun se pääsi ruoan makuun aloitimme kuvaamisen. Se antoi rauhassa kuvata eikä kauheasti välittänyt sulkimien räksytyksestä, objektiivin liikuttelu sai sen varuilleen. Pari muutakin kotkaa liihotteli paikalle, joten meillä oli melko hyvää actionia tunti pari. Sitten taas odotettiin ja saatiin loppusessiokin. Iltapäivä kojussa oli hieman kylmä kun emme saaneet lämmitintämme syttymään uudestaan. Pimeällä pois.

Lauantai oli tasaisen harmaa päivä, vain -14C. Kuulimme kolmesta eri suunnasta kotkan uikutusta, lisäksi tinttien laulua, korppien rääkäisyä, helikopterin ääntä ja taas korppien räksätystä. Aamulla kotka oli vastapäisen metsän kuusessa puolitoista tuntia äänessä, mutta ei tullut kuvattavaksi ja lopulta liihotti kojujemme yli eikä palannut. Iltapäivällä yksi kotka kävi läpilennolla, mutta ei sekään pysähtynyt. Palattuamme kojuilta pimeällä saimme tietää, että pari hirveä oli jäänyt lähistöllä junan alle, joten siellä oli niille tuoretta lihaa eikä meidän pakastelihamme kelvannut, joten siinä syy kotkattomuuteemme.

Sunnuntai alkoi samalla tavoin odottelulla, korpit tulivat heti yhdeksältä, mutta kotkaa saimme odottaa puolille päivin asti. Silloinkin se teki kolme lähestymisyritystä, mutta kaarsi aina takaisin kuusikkoon. Kaikilla kuvaajilla ei ollut stressinhallintaa tarpeeksi vaan moottoriperät rallattivat jo lähestymisvaiheessa. Lopulta yksi kotka tuli ruokailemaan hetkeksi ja saimme siitä joitakin kuvia ja toinenkin kotka liittyi seuraan. Sessiomme kesti ehkä tunnin verran, mutta joitakin hyviä ruutuja tuli harmaana, tuulisena päivänä, -14C.

Kojuun maanantaina taas pimeässä, -4C kuin kesä, pakkanen tosi heikkoa ja lumisadetta. Naapurikojuihin tuli ranskalaisia 5 henkeä. Pimeässä odottelua, korpit tulivat klo 9, kävivät lähikelossa sekä yrittivät haaskalle. Ranskalaiset alkoivat kuvata ja pitivät innoissaan aika kovaa ääntä ja korpit liihottivat aukean puiden latvoihin odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Aurinko nousi ja oli aivan upeat valot! Kotkat puuttuivat. Korpit yrittivät vielä tulla, mutta ranskalaiset pitivät liian kovaa ääntä ja korpit hävisivät kokonaan. Huono juttu. Kotka tuli puolenpäivän aikaan aukean toisenpuolen kuusen latvaan, tarkkaili tilannetta pitkään ja lähti tulemaan keloa kohti. Sarjatulta alkoi kuulumaan naapurikojusta ja kotka kääntyi karkumatkalle heti hakkuuaukean reunasta. Ei kestä ranskalaisten hermot odottaa, että kotkat pääsevät haaskalle ja aloittavat syönnin ennen kuvaamisen aloitusta. Hitsi!!! Sama toistui seuraavallakin kerralla ja samantien lähes koko iltapäivä meni haaskaan tuijottelussa. Ihan viimeisissä valoissa tuli 3 kotkaa vielä käymään, mutta kun lähestyivät alkoivat moottoriperät päristä. No, ranskalaiset saivat pisteitä taivaalla. Vielä ennen pimeää tuli seniorikotkakin keloon minuutiksi, mutta sekin tuli säikytettyä pois.

Neljän päivän sessiosta kaksi oli hyvää ja kaksi katastrofaalisen huonoja, koska kuvaajilla ei ollut hermoja odottaa loppuunasti. Taitolaji saada eläin lähelle.

20100123

Inkoon Kopparnäsissa. Kylmää! Minus 20C ja itätuulta. Kuvia tuli vähän. Nähtyä tuli varpuspöllö sekä viirupöllö, palokärkiä ja tinttejä. Timalit olivat piilossa kuten suurin osa muistakin eläimistä, energiansäästö menossa. Muutama maisemakuva auringonnoususta, mutta ei mitään ihmeellistä. Heikko päivä. Panin vanhoja korppeja esille.

20100116 ja 17

Lauantai meni Kirkkonummen Linlossa. Oli harmaata ja pikkupakkanen. Pilkkijöitä oli jäillä runsaasti. Puut olivat edelleen upean lumikuorrutuksen valtaamia, harmi, että ei tullut lainkaan aurinkoa. Palokärjellä näkyy olevan melko vaikea ravintotilanne kun kaivaa kelojen juurakoitakin jo selvästi lumirajan alapuolelta. Pari palokärkeä näin, mutta en pääsyt kuvaamaan niitä.

Sunnuntai meni Espoon ruovikoissa ja timaleita oli runsaasti ja niin oli valokuvaajiakin. Välillä jää rusahteli siihen malliin, että ehti jo miettiä, että kastuuko. Jää kesti ja kuvia tuli, harmi vain, että taas oli harmaata, jolloin kunnon valot jäi saamatta.

20100109 ja 10

Lauantaina paukkupakkasessa Inkoossa, -20C, auringonpaistetta. Inkooseen siirryin Hanikan kautta, josta hain timaleita, mutta piilossa pysyivät. Pysyivät piilossa myös Inkoossa. Muutamia tinttejä jäi ruutuun ja talvimaisemia. Närhi- ja mustarastasparitkin kävivät paikalla, mutta pysyivät niin risujen suojassa, että kuvista ei tullut kunnollisia. Uh, että oli kylmä päivä vaikka aurinko lämmittikin.

Sunnuntaina Porkkalassa: Pakkanen lauhtunut oleellisesti, -10C ja totaalisen pilvistä, puut kuurassa. Heti kahlattuani ja puuskutettuani ensimmäisen lumisen jyrkän rinteen ylös törmäsin käpylintuihin. Linnut ruokalivat mäntyjen yläosissa totaalisen välinpitämättömänä läsnäolostani. On niillä vain mahtava ristiin menevä nokkavärkki. Nokalla saa männynkävyt auki ja siemenet parempiin suihin. Käpylinnut vaikuttivat kuin jostakin muinaisuudesta tulleilta. Useampi sata ruutua tuli. Jatkoin kuitenkin matkaani ja käpytikka tuli vastaan ja päätin yrittää siitä lentokuvia, koska sillä oli selkeä reitti: käpy lähimännystä ja keloon kiilaamaan se tehtyyn rakoon ja siementen kimppuun ja uudestaan. Vielä riittää parannettavaa, koska Mark III:n tarkennus ei pysynyt mukana ja käsitarkennuksella tuli sen verran vähän ruutuja.

Hieno viikonloppu kaikkineen. Lauantaina kunnon pakkaspäivä upeine maisemineen ja sunnuntaina käpylintu.

20100105 ja 06

Kaitaalla ruovikon äärellä. Kovaa pakkasta tiistaina (-15C) höystettynä kohtalaisella länsituulella ja matalalta paistavalla auringolla. Keskiviikkona pilvistä ja -10 C, uutta lunta. Tuhannen timalikuvaa tuli otettua erikulmista. Välillä jää risahteli jalkojen alla ja uutta vettä tuli jään päälle. Ruovikoissa jää on petollista. Timalit olivat tuulisena tiistaina melkolailla ruokojen keskivaiheilla tuulelta suojassa ja kävivät tämän tästä noukkimassa myös lumeen pudonneet siemenet. Huh, oli kylmää. Keskiviikkona uusi lumi antoi hienoa valoa, valo heijastui alhaalta ja lumiset heinät olivat hieno tausta timaleiden värikkyydelle. Varpuspöllö piipahti paikalla, taisivat timalit nähdä sen paljon ennen minua, koska hävisivät kaislojen kätköihin.

20100104

Kopparnäsissä, pakkasta -14C ja upeaa aurinkoa (sanoisin, että se jopa lämmitti). Pakkanen on pakottanut selvästi kaikki eläimet energiansäästötalkoisiin; vähänlaisesti oli peuroja ja niiden jälkiä, linnutkin olivat harvassa. Käpytikka, sini- ja talitiainen, mustarastas ja kauempaa kuului timalien ääntä.

Lähdin ruovikkoon hakemaan timaleita. Paksussa lumessa liikuminen oli todella raskasta, lisäksi ruovikossa ei ollut jäätä kuin nimeksi. Tämän tästä saapas meni jään läpi veteen eikä kovin syvälle ruovikkoon päässyt. Timalit olivat kyllä edessä 30 m päässä ja söivät ruokojen siemeniä ja lauloivat iloisesti. Taisivat tietää, että en pääse sinne asti. Timalit viihtyivät hyvin auringonpaisteessa ja ruovikon merenpuoleisessa laidassa, laidassa jonne ei vaan ollut mitään asiaa jalan. Tunnin verran odottelin, että tulisivat kuvausetäisyydelle. Pari yksilöä kävi tervehtimässä ihan piruuttaan luonani muutamien sekuntien ajan, jotta saisin pari lohdutuskuvaa.

20100103

Porkkalassa, pakkasta -20C. Meri on jäässä "normaaliajassa", tosin parina edellisenä vuonna meri on ollut auki vielä tammikuun lopussakin. Käpytikkoja oli liikkeellä ja täysin keskittyneenä käpyjen hakuun ja siementen nokkimiseen ulos niistä. Merellä näkyi yksinäinen isokoskelokin.

20100102

Nuuksiossa kunnon pakkasessa, - 17C, pohjoisesta kevyttä tuulta ja lunta riittävästi. Lumi narskui saappaan alla, joten liikkumisesta lähti melkoisesti ääniä joko narsketta tai puhinaa umpihangessa kahlaamisesta. Hirven jälkiä runsaasti, muutamia kauriita, jäniksiä ja joitakin lintuja. Käpytikka, talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, eipä juuri sen kummoisempaa.

20100101

Vuosi alkoi Inkoon Koparnäsissä. Pientä pakkasta 10-13 C, pohjoisesta hentoa tuulta ja upeaa auringonpaistetta. Lumessa tuli tarvottua jälleen erinäisiä kilometrejä. Lunta on polviin asti ja kaloreita kuluu hulppeasti, on meinaan tosi raskasta liikkua. Ruovikossa yritin päästä timaleiden ulottuville, mutta enpä päässyt ääntä lähemmäksi, koska lunta oli paljon ja jää oli ruovikossa olematonta ja tuon tuostakin putosin jään läpi. Ruovikon jälkeen suuntasin kalliorannoille, jossa lahdet ovat jäätymässä hyvää vauhtia. Jäät pitivät kaikenlaista ääntä narinasta, paukkeeseen ja hieman kuulosti välillä jopa linnunlaulultakin. Hieno ulkoilupäivä, toivotaan, että säät jatkuvat tälläisina hieman pitempään.

20091231

Vuoden viimeinen päivä meni Porkkalan hankia tarpoessa. Hieno sää kaiken kaikkea; kymmenen asteen pikkupakkanen, lunta ripotteli hienokseltaan, aurinko paistoi matalalta. Ihan yksin ei tarvinnut olla niemellä tuli lintumies vastaan ja hän tiesi kertoa, että varpuspöllö ja piekana ovat niemellä. No, en niitä nähnyt. Lumeen jääneistä jäljistä päätellen alueella oli runsaasti kauriita, kettu oli ajanut jänistä takaa ja muutenkin jäniksen jälkiä.

Meri oli edelleen täysin avoin ja kyhmyjoutsenet ruokailivat rannoilla. Paikalla oli kaksi pariskuntaa. Ei ollut ihan helppoa niilläkään kun selkämyksestä ja pyrstön höyhenistä roikkui jäitä. Ne olivat myöskin hyvin puolustuskannalla, koska lähestyessä niitä uros lähti agressiivisesti uimaan kohti ja sähisemään. Kuvassa yksi tälläinen elävä, luminen kivi:

20091220

Joulua ennen tuli käytyä Porkkalanniemellä pariin otteeseen. Vaikka pakkasta oli ollut jo pitempään toistakymmentä astetta oli meri edelleen täysin auki. Lunta on kyllä tullut ja tuiskusi edelleen ennen joulua. Lähdin niemelle lähinnä maisemien takia vaikka olikin harmaata ja kalusto oli sen mukaista. Kuinka ollakaan niemenkärjessä törmäsin heti merikotkaan, joka lehahti lentoon kun saavuin rannan läheisyyteen. Kamerassa 24-105 mm lasi - ei toivoakaan kuvasta. Hetken päästä yhytin pensaikossa lepäävän peuraparin, joka ei ollut kuullut eikä haistanut minua kovan myräkän takia. Otin kuitenkin maisemakuvan:

Meri ei tosiaankaan ollut jäässä, mutta rantakivet oli kuorrutettu vaalealla jäällä. Ne muutamat pienet lahdet joita on kärjessä olivat täyttymässä pyöreistä jäälautoista, lautoista jotka pyörivät toisiaan vasten meren aallokossa ja pyöristyivät lisää. Tuulen tyyntyessä nämä jäälautat hitsautuisivat yhteneviksi lautoiksi ja vähitellen lahdet umpeutuisivat. Jäälautoilla oli katkenneita kaisloja, jotka jää ja tuuli olivat repineet irti kaislikoista.

Harmaa päivä myrskyisellä niemellä ei tuottanut mitään hyviä kuvia,lähinnädokumentteja missä talven myötä mennään.

20091125-28

Kuhmossa rajavyöhykkeellä kolme päivää. Ilmat olivat ties mitä; sadetta, lumimyrskyä, pilvipoutaa, auringon ja kuun pilkahduksia. Tosin päivä oli lyhyt ja erittäin lyhyt kunnon kuvien saantiin eli valoisaa aikaa oli 6 tuntia. Säkkipimeää ei tosin ollut missään vaiheessa siitä piti vähäinen lumi huolta.

Ensimmäinen päivä oli vähän niinkuin totuttelua kojuiluun. Käpytikka, hömötiainen, talitiainen eikä korppi välittänyt saapumisestani juurikaan, mutta paikalla olevat merikotkat tyytyivät tiirailemaan tilannetta kaukaisten kelojen latvoista.

Toinen päivä olikin sitten lumimyräkkää, lunta tulikin kunnolla, väliin aivan vaakasuoraan. Pikkulinnut olivat aivan normaalisti paikalla. Pari merikotkaakin uskalsi jo lähemmäs, mutta kuvausetäisyydelle ne tulivat vasta kun oli hieman liian pimeää kunnon kuviin. Korppeja ei talvinen keli häirinnyt lainkaan, niitä oli lähemmäs 100 yksilöä paikalla.

Kolmantena päivänä aamu valkenikin oikein susien kera. Ensimmäinen tuli paikalle jo aamuhämärissä eikä siitä tullut muita kuin taidekuvia. Seuraavat kaksi tulivat lähes heti ensimmäisen paettua paikalta. Valoa oli jo tarpeeksi kohtuullisiin kuviin. Puolisen tuntia sudet söivät kupuunsa ja antoivat kuvata. Toisella näistä susista oli mielenkiintoiset juovat selässä, aivan kuin karhu olisi joskus tempaissut kämmenellä niin, että suden selästä oli karvat saaneet kyytiä ja kämmenen jälki jäänyt muistoksi kohtaamisesta. Pian susien lähdettyä pikkulinnut, tikat ja tiaiset, puuhastelivat normaalisti. Merikotkat pysyivät jälleen kaukana ja tulivat lähelle vasta iltahämärissä klo 15. Korppeja toki riitti nytkin.

Paluupäivä olikin sitten hiljainen päivä; pikkulinnut paikalla, korpit paikalla (alakuvassa oleva pariskunta tallusteli yhdessä edestakaisin  pitkään vaihtaen parhaat juorut keskenään), merikotka kävi hätäisesti, ei susia, ei ahmaa ja karhut pitkillä nokosilla.

20091122

Parina viime viikonloppuna on tullut tallusteltua Inkoon ruovikoissa viiksitimalin perässä. Ilmat ovat olleet harmaita ja sateisia. Tänään oli vihdoinkin aurinkoista kunnes iltapäivällä tuli jälleen tasainen harmaus. Ruovikoissa on ollut vettä melko runsaasti ja hieman niljakastakin. Ruovikkoon tekee melko hyviä polkuja kauriit sekä hirvet. Toivottavasti saan kohdattua ne jonain päivänä, koska jäljet ovat olleet joka kerta tuoreita. Viiksitimaleita on tosiaan runsaasti, pajusirkkuja löytyy ja tietysti sinitiaisia, talitiaisia sekä hömötiaisia ja erinäisiä tikkalajeja kuten käpytikka, valkoselkätikka sekä palokärki. Laulujoutsenia on lentänyt yli lämpimämpiin maihin. Merikotkakin tuli nähtyä tänään, kuten pari tilheäkin. Valoa on harmaina päivinä niukasti ja kuvaaminen on hankalaa vaikka käyttääkin korkeita ISO arvoja eli rakeisuutta tulee.

20091101

Lauantainakin tuli vielä timalikuvia. Tosin taustat jäivät varsin harmaiksi, koska oli pilvistä. Ruovikossa lentelee kaikenkaikkiaan varmaan 50 timalia kolmena eri parvena. Perjantaina ja lauantaina tulivat ihan lähelle, mutta tänään vaikka kuinka käveli ruovikossa niin ei päässyt lähelle. Kunnon saappaat olivat taas tarpeen, koska vettä oli väliin riittävästi (meinas hörpätä), hengityssuojaintakin olisi tarvittu. Ruovikon pohja päästi melkoisia kaasuja uumenistaan. Hiljainen päivä, ei juuri mitään tinttejä, käpytikkaa, palokärkeä kummosempaa, muutama kauris. Eilen kuolleena löytyneestä jäniksestä ei ollut enää kuin luuranko jäljellä, varikset ja harakat olivat siivoustyössä.

20091030

Inkoon Kopparnäsissä. Aamupakkasessa ennen auringonnousua ruovikkoon ja ruovikossa koko aamu. Viiksitimalit lentelivät pitkin ruovikkoa ravinnon perässä. Väliin kuului huikeaa kahinaa aivan kuin jokin isompikin eläin olisi tullut ruovikossa kohti, mutta ääni osoittautui aina lopulta timaliparveksi, joka ruokaili ja pyrähteli kaislojen keskellä. Kuvaaminen oli vaikeaa kun timalin ja objektiivin väliin pyrki aina jäämään ylimääräisiä ruokoja ja lisäksi automaattitarkennus pomppi ruokojen ja timalin välillä. No, kuvia tuli. Paluumatkalla törmäsin vielä kolmeen valkohäntäkauriiseen.

-

20091011

Inkoon Kopparnäsissä. Pitkän tauon jälkeen vihdoin taas metsässä. Aamu oli mitä kaunein, aurinkoa ja pikkupakkasta. Lintuja runsaasti ja osa muuttopuuhissa. Ruovikossa timalit parveilivat syöden ruokojen siemeniä, upeita viiksivalluja, mutta valitettavasti pysyivät sen verran kaukana, että kuvaa ei saanut. Tiaisia, heinäsorsia, joutsenia, silkkiuikkuja, punarintoja ym. ym. Syksyn värit loistivat; keltaiset haavanlehdet, punaiset pihlajanmarjat.

Pari kauristakin tuli nähtyä. Kauriiden ja hirvien perässä oli punaliivisiä metsästäjiäkin, joten hieman piti katsoa missä kulki maastonvärisessä puvussani. Kauriit ja hirvet taisivat säästyä, mutta mereltä kuului myös pauketta, joten vesilintuja taisi jäädä saaliiksi.

                                                     -

20090718

Salmen ulkoilualueella Salmijärven ympäristössä tuli vietettyä lauantaita. Mahtava päivä, kunnon kesäinen hellepäivä. Ei mikään valokuvausilma, mutta piti päästä ulkoiluttamaan kameraa kuitenkin. Kartasta havaitsin, että Salmijärven länsipuolella on melkoinen kallio, Kutumäki, jyrkkine rinteineen ja piti mennä katsomaan soveltuuko paikka maisemakuvaukseen. Hiki tuli ennenkuin oli kallion päällä. Kannatti nousta sinne, koska näkymät olivat hyvät, mutta puut ovat sielläkin kasvaneet niin pitkiksi, että varsinaisen maisemakuvan ottaminen ei sieltä onnistu.

Järven rannalta sai kuitenkin hyviä kuvia lumpeista sekä järvimaiseman. Läheisellä niitylläkin kasvoi vaikka mitä; päivänkakkara, tervakko, peurankello, kurjenkello ym. Kuvia tuli melko paljon, mutta nyt on pulaa kuvien käsittelyajasta kun ilmat ovat näinkin hyvät mitä ovat, joten paljon jää kuvia odottamaan syksyn sateita.

20090715

Nuuksion soita koluten. Puolipilvinen päivä, hyvä kasvien kuvaamiseen. Maariankämmeköitä, metsämaitikoita, kissankelloja, kurjenkelloja ym. ym. Kihokkeja ei vain tullut vastaan vaikka kuinka hain. Sitä vastoin useallakin suolla oli kypsymässä jonkinmoinen sato lakkoja. Suot ovat melkolailla kasvaneet rämeiksi Nuuksiossa eikä Torronsuon kaltaista maastoa juurikaan tullut vastaan.

20090705 -20090708

Martinselkosen Eräkeskuksella tapaamassa karhuja, joita riittikin runsaasti ihan kuvattavaksi asti. Aihesta lisää Mesikämmenien sivuilla.

20090701 - 20090704

Kesäloma alkoi Oulangan kansallispuistossa kasvi- ja maisemakuvauskurssilla. Ensinnäkin näin etelän ihmiselle maisemat olivat aivan uskomattoman jylhät; Kitka- ja Oulankajoki, lukuisat kosket niiden varrella, jylhät vaarat, joiden laelta avautui aivan mahtavia näkymiä. Maanrajassa taasen avautui uusi kevät lukuisine eri kasveineen, joita ei eteläisessä Suomessa edes tapaa; tikankontti, arnikki, lapinvuokko, neidonkenkä jne. .

Säät eivät antaneet hyviä maisemakuvia valon puolesta, koska oli joko lähes pilvetöntä ja kovaa valoa tai täysin harmaata sadetta enteilevää. Kasvien kuvaukseen olosuhteet olivat hyvät. Eräänä aamuna kannatti herätä puoli neljä aamulla ja lähteä läheiselle suolle kuvaamaan tikankonttia, jonka lehdistä sadepisarat kimaltelivat. Suolta sai paljon muitakin kasveja; maariankämmekkä, tähtitalvikki, isotalvikki, siniyökönlehti, valkoyökönlehti ym.

Arnikkia lähdimme hakemaan Oulangan kanjonilta. Maisemat olivat todella hulppeat kanjonin harjalta ja pohjalla luikerteli Oulankajoki. Rinteet olivat todella jyrkät ja reunalla piti katsoa tarkkaan mihin jalkansa sijoitti, jotta ei tullut reilua sadan metrin pudotusta. Arnikkeja löytyikin kahdestakin eri paikasta. Molemmat paikat olivat varsin luotaantyöntäviä, hyvin vaikeasti tavoitettavia. Ensimmäiset kasvoivat ylhäällä jyrkänteen aivan uloimmaisilla reunoilla ja lähikuvien otto oli melkoista akrobatiaa, jotta ei putoaisi. Toinen kasvupaikka löytyi kanjonin toiselta puolelta erään jyrkänteen puolivälistä. Laskeutumien sinne oli varsin vaivalloista ja joillakin usko loppui kesken ja loppumatka taivaltamatta. Mutta laskeutuminen kannatti, täydessä kukassa arnikkia ja lukuisia yksilöitä. Paikalla kasvoi myös runsaasti lapinvuokkoa, mutta se oli jo kukintansa ohi. Kanjonin ympäristöstä löytyi toki muitakin kasveja; vanamo, mesimarja, kissankäpälä ja muutama vielä tunnistamatonkin yksilö.

Päähkänänvaarallakin tuli käytyä. Vaara on kuulemma Euroopan paras maisemakuvauspaikka. Vaaran päältä avautui näkymä aina Venäjälle asti ja alla luikerteli Kitkanjoki. Valitettavasti oli keskikesä, keskipäivä ja valo kovan sorttista, joten maisemakuvat ovat lähinnä dokumentteja näkymistä ilman aamu-usvaa, auringonnousua tai muuta maisemaan sopivaa efektiä.

20090530 ja 20090531

Lauantaiaamuna Fiskarsinmäelle katsomaan olisiko kielot jo kuvattavissa. Kielot kukassa, samaten kalliokielot, metsäkurjenpolvi, ahomansikka ja niin niin monet muut kasvit. Paikan lehtometsän puut olivat viikon aikana saaneet kunnon lehvästön aikaiseksi, tuntui kuin olisi ollut viidakossa, valokin oli kadonnut, jäänyt puiden latvojen yläpuolelle. Kieloja tuli kuvattua ja osoittautuivat  erittäin hankaliksi, haastaviksi, jotta niissä olisi ollut valo kohdillaan, kielon kellot paikallaan ja lehdestäkin osa kuvassa.

Iltapäivä meni Inkoossa meren rannalla. Sielläkin oli kukkaloistoa jo parhaimmillaan ruohokanukkaa, ketohanhikkia, ketoorvokkia, metsäorvokkia, merisauniota jne. Lintujen pesintäkin oli meneillään; silkkiuikuilla haudonta menossa kuten kyhmyjoutsenellakin. Paras iltapäiväkuva tuli merisauniosta, joka oli juurtunut kallionkoloon aavan meren rannalle aivan lähelle vesirajaa.

Sunnuntai meni Nurmijärven Myllykoskella. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, liiankin aurinkoinen, koska luonto nuokkui eikä kuvattavaa juurikaan tullut (korentoja muutamia, linnut pitivät etäisyyttä, valo ei suosinut kasvikuvaustakaan). No, hermostunut orava sentään sattui kohdille. Mekasti ja poseerasi kuusen oksalla. Telkkä yritti ruokailla pikkukoskella ja sukelteli ja vilvoitteli joessa. Myllykoski lienee parhaimmillaan parin viikon päästä.

20090520

Kuhmon erämaissa tarkoituksena saada kuvattua karhua, ahmaa ja susia. Ilma oli hyvä valokuvaukseen puolipilvinen, + 14 C. Aikani sekoiltuani metsäautoteillä löysin perille paikkaan mihin saatoin jättää autoni. Kamat kantoon ja pitkospuille ja suolle rämpimään. Hikihän siinä tuli, mutta kojulle pääsin, tosin vasen kumisaapas märkänä.

Asetin kamerani kuvausaukkoihin ja aloin odottelemaan, josko jotakin kuvattavaa tulisi ennen iltahämärää ja odotettavissa olevia suurpetojamme. Korpit tietenkin olivat paikalla sekä kalalokit (Kuhmon salomailla!). Tullessa havaitsin muuttohaukan eräällä hakkuuaukealla ja täällä kojulla kierteli sinisuohaukka ja illan laskeutuessa saapui merikotkakin paikalle. Vesilinnuista ja kahlaajista paikalla oli sinisorsa, tavi, valkoviklo, rantasipi ym. ym. mm. töyhtöhyyppäkin viihtyi suoalueella erinomaisesti.

Hämärä laskeutui ja linnutkin kävivät yöpuulle - ei karhuja, ei ahmaa, ei susia. Ajattelin, että nukun pimeimmän osan yöstä klo 23-01 välisen ajan, koska silloin kuvaaminen on muutenkin haastavaa pimeän takia. Kävin kojun lattialle yöpuulle. Hetken makailtuani kuulosti siltä, että vatsani olisi murissut, mutta eihän minulla ollut edes nälkä! Murina kuului kojun ulkopuolelta - äkkiä ylös katsomaan mitä tapahtuu; karhuemo oli löytänyt paikalle viime vuoden kevään pennun kanssa ja jyystivät haaskaa sen kuin kerkesivät. Kauempaa kuului myös mouruamista, mutta hämärässä ei nähnyt mitä siellä oli (todennäköisesti kiimaisia uroita).

Karhut käyskentelivät pitkin suota kojuni edessä useamman tunnin. Itseasiassa karhunpentu määräsi suunnan; pentu poukkoili pitkin suota ja emo löntysteli perässä. Kaksi sutta tuli paikalle noin klo 01.30. Karhuemo valpastui heti ja pyrki olemaan jatkuvasti susien ja pennun välissä. Sekä karhu että susi kunnioittivat toisiaan eikä mitään ottelua syntynyt vaikka yksi susista oli lähimmillään noin metrin kahden päässä emosta. Rohkein susi ajoi myös hetken karhunpentua takaa ja emo löntysteli perään ja hävisivät näkyvistä. Vartin päästä karhut palasivat paikalle, susia ei näkynyt. Karhut lähtivät takaisin Venäjän puolelle 02.30 ja sudet palasivat paikalle ruokailemaan. Sudet olivat äärettömän varovaisia kokoajan, vain rohkein uskalsi tulla kojun läheisyyteen, n. 50 metriin, mutta toinen ei uskaltautunut metsärajasta aukealle lainkaan. Sudetkin lähtivät paikalta 03.30 ja neljään mennessä ei tapahtunut mitään, joten nyt yöpuulle. Nukuin 07:ään asti, korppikello herätti. Kahdeksalta lähdin kojulta takaisin autolle ja paluumatkalle. Metsäautotiellä sain vielä kuvattua tilhiparven ruokailua pajukossa. Valitettavasti yöllä otettujen kuvien laatu ei ole kaksista, suuret ISO-arvot, hitaat suljinajat.

20090504

Inkoossa upeana maanantaiaamuna, puolipilvistä varhain aamulla, mutta keskipäivän lähestyessä tuli aurinkokin esiin. Silkkiuikuilla pesänteko meneillään ja osalla jo munatkin pesässä. Parit ravistelevat edelleen päitään keskenään, mutta pingviinitanssia ei enää näe eli parit valikoituneet. Pesää rakentavat sekä koiras että naaras, välillä pesän kestoa ja kuntoa mitataan hyppäämällä siihen ja tallustelemalla siinä kuin pingviini. Eräästä pesästä kävi selkälokki syömässä ainakin yhden munan eikä uikut juurikaan puolustaneet pesäänsä, koska pelkällä ääntelyllä ei lokkia hätyytellä. Toiset uikkuparit kyllä pidetään nahistelemalla kauempana omasta pesästä. Rantasipikin lentelee merenpinnan päällä ja istahti viereiselle kivelle.

20090502

Nuuksiossa ja kartta kotona! Pääsääntöisesti piti samoilla isojen merkittyjen polkujen läheisyydessä. Aamusta alkaen oli aurinkoista, kovaa valoa eikä pilvenhattaraakaan, joten kuvat jäivät vähiin. Lämmin päivä. Ensimmäiset perhosetkin olivat liikkeellä ja lentelivät kukasta kukkaan ja välillä pyörivät ilmassa keskenään ja minä konttasin perässä, jotta saisin kuvan samalta tasolta. Juuri kun sain tarkennettua ja sommittelun kohdalleen ja olin painamassa suljinta, perhonen lennähti seuraavaan kukkaan. Sitruunaperhoset ja nokkosperhoset liikkeellä, kohta tulevat suruvaipat. 

20090501 

Samoilua Nuuksion erämaissa arki-iltaisin ja Vapun päivän aamuna. Sulamisvedet virtaavat edelleen vuolaina puroissa. Solvallan Urheiluopistolta Meerlammelle katsomaan jyrkänteitä ja lohkareita. Valtavia järkäleitä olivatkin, jyrkänteen keskellä näytti jollakin linnulla olevan pesäkin rakennettuna. Luolamainen syvennys lohkareiden välissä tarjoaa varmaan suojaa ja yöpymispaikan eläimille.

Alueella, Nuuksiossa, on lukuisia hiidenkirnuja, muistoja jääkaudesta. Oheinen kuva on läheltä Kattilan leirikeskusta.

Nuuksion pohjoinen alue on melkoista erämaata synkkine metsineen, mutta siellä luonto on myös hyvin koskematonta. Hyviä puropaikkoja, erinäisiä kasveja, lintuja jne. ainoa haitta lienee, että alueella on todella raskasta liikkua, niin paljon on ryteikköjä, kaatuneita puita ja suolampareita. No, saapahan liikuntaa kun kantaa kuvauskalustoa selässään.

20090425

Inkooseen aamuyöstä. Hieman pakkasen puolella, muuten ihan kelpo keli. Silkkiuikut ääntelivät pesimälahdella kuuluvasti. Kojuun ja kuvaamaan. Valitettavasti pitivät turhaan etäisyyttä kojulle (uusi paikka, arastivat). Paikalla haahkoja, telkkä, isokoskelo, sinisorsia, harmaahaikara, kyhmyjoutsenet, peippoja ja tietysti runsaasti uikkuja. Muutaman kerran nousivat kunnon kosiotanssiin, mutta etäällä, pieniä tappelujakin oli, muuten sangen rauhallista menoa edelliseen viikonloppuun verrattuna. Aamusessio jäi hieman lyhyen laiseksi, koska ensimmäiset vapaa-ajan kalastajat saapuivat paikalle jo klo 8. Kala- ja lapintiiratkin ovat muuten jo paikalla.

20090419

Aamu Inkoossa ruovikon äärellä, joka oli yön aikana jäätynyt riitteeseen, joten silkkiuikut olivat avomerellä - ei kuvia uikuista. Seurasin kuitenkin mitä lahdelmassa tapahtui: kyhmyjoutsenparilla oli pesänteko kesken ja nekin olivat ruokailemassa avovedessä hieman pitemmällä lahdesta. Päättivät kuitenkin tulla pesälleen ja ei lentäen vaan jäätä murtaen. Oman painon avulla mursivat jäätä lähes 100 metrin matkan ja tulivat pesälleen. Iltapäiväksi lähdin Nuuksioon katsomaan missä siellä kevät menee: Järvet edelleen jäässä ja muutenkin tuntui olevan vielä harvinaisen talvissessa kunnossa. Pienet kosket ja purot olivat täynnä vettä ja virtasivat vuolaana. Pari viikkoa menee vielä ennen kuin Nuukisossa on kummosempaa kuvaamista.

20090418

Inkoossa ruovikon vierellä hyvissä ajoin auringonnousun kanssa eli räntäsateessa. Ruovikossa silkkiuikut mekkaloivat soitimellaan hyvin kuuluvasti eivätkä paljon häiriintyneet vaikka pystytin kojuni aivan vesirajaan. Räntää tuli kyllä riittävästi ja pelkäsin, että tulee hukkareissu ja valot pysyvät harmaana. Aurinko tuli kuitenkin pilkistelemään ja lopulta paistoi matalalta antaen lämmintä valoa ruovikkoon.

Uikut heiluttivat ja ravistelivat päitään. Pään töyhdöt pörröllään keimailivat. Kerran nousivat pingviinitanssiin. Soidinmenot jatkunevat viikon kaksi, joten kuvausmahdollisuuksia tullee lisää. Välillä oli hieman epäselvyyksiä reviireistäkin ja piti ottaa hieman mittaa toisesta. Muita lajeja paikalla olivat harmaahaikara, telkät, erinäiset lokit, peippo, punarinta ja västäräkki.

20090410-20090413

Pääsiäinen tuli vietettyä piilokojussa Kuhmossa. Ilmatieteenlaitoksen mukaan sään piti olla mitä mainioin pyhien ajan, mutta perjantai alkoi kunnon lumimyräkällä, lauantai oli muuten vain pilvinen lukuunottamatta lauantain hetken auringon häivähdystä illalla, sunnuntai harmaa ja maanantaiaamu harmaa. Yöt olivat kylmiä ja lämmittämättömässä kojussa tahtoi tulla hieman vilu aamuyön tunteina.

Lauantai-iltana sattui hyvä hetkellinen ilta-auringon häivähdys ja sain muutamia kuvia riekosta. Myöhemmin illalla tuli ahma visiitille. Ahma oikein nautti juoksennella kojuni lähellä. Sitten se lähti ruoan perään ja palasi metsän siimeksessä ruokapala suussaan kojun taakse, hiipi erään puun lähelle ja piilotti saaliinsa. Vielä yksi ruokamatka ja kunnon lihaisa luukimpale suussaan se siirtyi metsän pimentoihin. Ahma on mitä komein peto Suomen metsissä; pistävä katse, verenhimoiset kulmahampaat ja niin kömpelön ketterä liikkeissään. Mahtava eläin.

Sunnuntaina ei kovasti tapahtunut ja oli aikaa keskittyä pikkulintujen kuvaamiseen; merikotka, korppi, talitiainen, pulmunen, käpytikka, viherpeippo ym.

Maanantaiaamuna alkoi tapahtua. Varikset aloittivat varoitushuudoilla jo hyvissä ajoin ennen aamu viittä ja hetken päästä korpit yhtyivät varoituksiin. Mitä metsässä on? Metsärajaan tuijottamista ja hetken päästä näkyikin susi, joka arasti lähestyi aukiota ruoan toivossa. Korpit ahdistivat lähestyjää jatkuvasti. Metsästä tuli lisää susia yksi, kaksi, kolme, yhteensä näkyvissä oli neljä sutta ja kaikki sangen arkoja ja varovaisia. Kolme kääntyikin äkisti takaisin metsän puolelle, mutta yksi jatkoi rohkeaa lähestymistä korppien hyökkäyksistä huolimatta. Susi pääsi haaskalle ja sai siitä irti kimpaleen ja juoksi se suussaan takaisin metsään. Tässäkö kaikki?

Pienen aikaa jouduimme odottamaan, korpit jatkoivat huutojaan ja sieltähän rohkein susi saapui takaisin. Lähestyi jälleen varovasti saalista ja korpit ahdistivat. Metsän reunaan palasi kaksi muutakin sutta, mutta neljäs ei enää tullut takaisin. Rohkein ja vahvin susi oli haaskan kimpussa ja saikin siitä tovin jälkeen lisää kimpaleita irti. Yksi susista keskittyi korppien säikyttelyyn ja yksi seurasi toimia metsän reunasta. Johtajasusi lähti ruoka suussaan metsään ja muut seurasivat. Hiljaisuus laskeutui suoalueelle, mitä korpit hieman säestelivät. Myöhemmin aamulla alueelle liihotteli kolme nuorta merikotkaa.

20090329

Porkkalassa +1 C, merkillinen sää, merisumua, aurinkoa, välillä tuulee idästä kylmästi. Lauantain lumisateen jälkeen oli mielenkiintoista nähdä minkälaisessa lumipeitteessä niemen kärki oli. Lunta oli, mutta ehkäpä vain 5 cm uutta lunta. Valojen puolesta oli mahtavaa; mantereella tuiki synkkää, todella harmaata, mutta meren puolella aurinko paistoi kirkkaasti ja merisumu toimi suodattimena. Sumu vyöryi mereltä seinän lailla ja kun sumuseinä osui niin olo muuttui kalsean kylmäksi. Muutama hieno ruutu tuli. Tukkasotkia, koskeloita, haahkoja, viherpeippoja jne. Paljon valkohäntäkauriin tuoreita jälkiä.

20090327

Porkkalassa -17C, aivan upea aurinkoinen aamu. Niemen kärki on lähes sulana, mutta yöllä tullut kova pakkanen jäädyttänyt riitteeseen rantavedet. Kyhmyjoutsenia, telkkiä, koskeloita, kanadanhanhia, erinäisiä lokkeja ym. Valkohäntäpeuratkin olivat liikkeellä meren jäällä.

20090322

Aurinkoisena pakkasaamuna Nurmijärvellä katsomassa onko kevät vaikuttanut jo Vantaanjoen virtaamaan. Myllykoski oli vielä paksussa jäässä, mutta paikka paikoin sulanveden osuus on jo lisääntynyt. Telkkiä oli uiskentelemassa sulissa, käpytikkoja oli runsaasti haavoissa ja palokärkiäkin kuului. Oheisessa kuvassa aamuauringon säteet punasivat heijastuksessa joen vettä, joka oli hieman riitteessä yöpakkasesta.

20090321

Inkoossa, +- 0C, pohjoistuulta. Auringon nousua lähdin kuvaamaan, mutta kuinka ollakaan sattui jälleen pilviä esteeksi (yöllä oli muuten satanut vettä). Sarvipöllö pääsi pelästyttämään aamutuimaan hämärässä. Aamu oli kuitenkin kohtalainen, aurinkoa tuli, mutta tuuli oli melko voimakasta pohjoisesta. Muuttolintuja kuitenkin tuli: uuttukyyhkyjä, laulujoutsenia, pari harmaahaikaraa ym. Kuvailin kuitenkin lähinnä käpytikkaa (palokärki ei suostunut tulemaan kuvausetäisyydelle), sinitiaisia, talitiaisia, mustarastasta sekä viherpeippoa. Viherpeipot olivat pesänrakennuspuuhissa. 

20090315

Inkoossa edelleen, + 1C, pilvistä. Hiljaista oli lintujen puolesta. Tikkoja oli liikkeellä, käpytikka, palokärki jne. muuten eipä mitään erikoisempaa. Tylsä päivä.

20090314

Inkoossa, pitkin meren rantoja ja ruovikkoja, -1C, aurinkoinen aamu. Viikolla tulleen lumen takia maastossa vaeltaminen oli sangen raskasta. Selvästi kevät! Lintujen laulua runsaasti; talitiaiset, hömötiaiset, sinitiaiset ja viherpeipot. Törmään nykyisin joka reissulla puukiipijöihin, joita ei aikaisempina vuosina näkynyt läheskään yhtä paljon kuin nyt. Tikat ovat myös hyvässä vauhdissa; palokärjet rummuttavat kutsuvasti ja laulavat lentäessään. Käpytikatkin aktiivisia. Hieno aamupäivä luonnossa.

20090308

Sunnuntaina Kirkkonummen Linlossa, - 5C, pilvistä aamusta. Tinttejä ja puukiipijöitä ja muutama valkohäntäpeura. Aika hiljaista oli koko saarella. Lauantaina yritin edelleen timaleita ruovikoista, mutta ei löytynyt, mutta kävelyä tuli sitten enemmänkin. 

20090301

Maaliskuu alkoi ulkoillen; aamulla varhain maastoon Espoonlahteen, - 7C, pilvistä. Kojussa kylmää, sormet kärsivät, muuten ok.  Sinitiaisia, talitiaisia, naakkoja jne. Iltapäiväksi Hanikkaan kun aurinkokin tuli esiin ja lupaili hyvää valoa. Hanikasta viiksitimali. Tulipahan otettua jokunen ruutu (noin 1000).

20090228

Ulkona on tullut liikuttua runsaasti helmikuussa. Reilu viikko meni Espanjassa golfia pelaillen ja muutama ruutu luonnostakin tuli otettua; hieman sateen uhkaa ja auringonnousu.

Lomalta palattua oli pakko päästä ulos ja tällä viikolla on tullut käytyä Porkkalassa, Hanikassa sekä Fiskarsinmäellä. Porkkalassa olin kuvaamassa auringonlaskua ja käytin ND -suotimia tummentaakseni taivaan, jotta valotus olisi helpompaa. Draamaa tuli ainakin kuviin.

Hanikassa kuvasin puukiipijää sekä hippiäistä. Valitettavasti minulle ei viiksitimalit suostuneet näyttäytymään Hanikan ruovikossa vaikka niitä oli siellä nähty runsaasti. Fiskarsinmäellä ei juuri muita lintuja ollut kuin käpytikka, sinitiainen ja talitiainen (no oli myös harakoita, variksia ja naakkoja).

20090131

Inkoon Kopparnäsissä; ennen auringonnousua paikalla, kireä pakkanen -19 C ja kevyt tuuli koillisesta, auts kylmää!. Juuri ennen auringonnousua Porkkalan suunnasta nousi massiivinen tumma pilvi tai merisumua, joka esti aurinkoa näkymästä varhain aamulla. Yritin kuvata jälleen maisemia ja täytyy myöntää, että vaikeaa on. Nytkään valo ei oikein suosinut, kiitos tummien pilvien, no joitain usva kuvia tuli. Paikalla oli useita kymmeniä isokoskeloita, olin näkevinäni pari tukkakoskeloakin sekä alleja. Tutut kyhmyjoutsenetkin olivat paikalla. Myyrien ja päästäisten jälkiä oli runsaasti lumessa.

-

20090125

Porkkalassa; harmaa, pimeä, synkkä päivä, navakkaa itätuulta, +1 C ja meriveden pinta noin 40 cm normaalia alhaisemmalla tasolla. Meri täysin jäätön. Peuran jälkiä oli lumessa aika lailla, linnuista kävi tervehtimässä isokoskelot, kyhmyjoutsenet, harmaahaikara ja koskikara, joka sukelteli ravintoa lahdenpoukamassa. Valoa ei vaan tunnu olevan täällä etelässä. Tyydyin kuvaamaan merestä nousseita uusia kivikoita pitkillä valotusajoilla 5-20 s.

-

20090124

Nurmijärven Myllykoskella; lunta 15 cm, pientä pakkasta, Vantaanjoessa vettä kohtuullisesti. Joki oli jäässä lukuunottamatta koskipaikkoja; Myllykoski, Niittukoski, Tamppikoski. Sää oli pilvinen eikä valo suosinut valokuvaamista. Otin kuitenkin joitakin kuvia, muuten päivä meni ulkoilun parissa.

20081231

Nuuksion aarniometsissä päivän valoisa aika. Lähdin hakemaan koskikaraa ja löytyihän se ja se jopa lauloi välillä, mutta ei päästänyt riittävän lähelle jotta olisi saanut kunnon kuvaa. Täytynee tulla uudestaan kojun kera, jotta tulisi riittävän lähelle. Talitiaisia ja sinitiaisia lukuisia paikalla. Tyydyin kuvailemaan veden virtaamista vähän pidemmällä valotuksella ja jäätä jota oli muodostunut kiviin ja puron yli kaatuneisiin runkoihin. Hyvää liikuntaa tuli tällä kertaa, ei niinkään kuvia.

20081228

Kopparnäsissä pitkästä aikaa. Rannikkoalueella ei ole juurikaan ollut pilvetöntä loppuvuonna ja harmaudessa ei ole tullut lähdettyä kameran ulkoiluttamiseen. No, vihdoinkin koitti aika mennä kuvaamaan auringon nousua. Hieman myöhästyin parhaista valoista, mutta kyllä punaista ja oranssia riitti, eli passissa pitää olla noin 1 tunti ennen nousua, jotta saa parhaat valot. Linnuista paikalla oli talitiaisia, sinitiaisia, isokoskeloita ja palokärkiä. Lintukuvat jäivät ottamatta kun ei ollut matkassa järeämpää kalustoa.